Eufratin fysiografia
Eufratin ylävedet ovat Murat ja Karasu-joet Armenian ylängöllä Koillis-Turkissa. Vesihallintaprojektit ovat muuttaneet huomattavasti 1900-luvulla ja muodostavat Eufratin Kebanissa lähellä Elazığia, jossa Kebanin pato (valmistunut 1974) ulottuu syvälle rotkolle. Joki murtautuu Taurus-vuorten läpi ja laskeutuu Kaakkois-Turkin tasangolle (muinaisen Commagenen valtakunnan alue) Karakaya- ja Atatürk-patojen kautta, jotka molemmat rakennettiin 1980-luvulla. Atatürkin pato ruokkii valtavaa kasteluprojektia. Sen jälkeen kun Eufrat on virtaanut lounaaseen Välimerestä vain 100 mailia (160 km) itään, se taipuu etelästä ja kaakkoon suhteellisen karuosaan Syyriaan, jossa viljeltävä tulva on korkeintaan muutaman mailin leveä. Eufratin pato (valmistunut 1973) ympäröi suuren säiliön, Al-Asad-järven (Assad-järvi) Al-Thawrahin kaupungin (Ṭabaqah) yläpuolella. Padon alapuolella vähentynyttä virtausta täydentävät Balīkh- ja Khābūr-joet. Runsaat sademäärät molempien sivujokien pohjoisosissa mahdollistivat suurten kaupunkien perustamisen muinaisina aikoina ja tukevat nyt intensiivistä maataloutta.
Eufrat virtaa laajasta maataloudesta sen yhtymäkohdasta Khābūriin Abū Kamāliin maakunnassa. Irakin rajan alapuolella joki kapenee jälleen kalkkikivien nousujen väliseksi tulvavyöhykkeeksi. Ḥadīthahin padon muodostama säiliö upposi muinaisen ʿĀnahin kaupungin ja kymmeniä pienempiä asutuksia sekä suuren osan keskimmäisen Eufratin maataloudesta. Hītin alapuolella joki alkaa laajentua ja kastelu lisääntyy.
Aivan Al-Ramādī-joen alapuolella sijaitsevasta joesta etelään ovat Al-Ḥabbāniyyah ja Al-Milḥ -järvet, jotka molemmat ovat suuria syvennyksiä, joihin ylimääräinen Eufrat-vesi on ohjattu pako. Kanava yhdistää Al-Ḥabbāniyyah-järven joen pohjoispuolella sijaitsevaan Al-Tharthār-järveen, mikä puolestaan vetää ylivuotoa Tigriksestä kanavan kautta. Al-Ramādī ja Al-Hindiyyah välissä – noin 140 mailin (225 km) etäisyydellä – ovat kaikkien tärkeimpien hallittujen kastelukanavien ja useimpien pumppauslaitteiden suut. Al-Hindiyyahin lähellä joki jakautuu kahteen haaraan, Al-Ḥillah ja Al-Hindiyyah, joista kukin vuosisatojen ajan on vuorotellen kuljettanut joen päävirtausta. 1800-luvun lopulla romahtanut Al-Hindiyyahin pato (matala pato veden ohjaamiseksi) korvattiin vuonna 1908 nykyisellä rakenteella. Al-Hindiyyah-haara on ollut pääkanava useita vuosia. Al-Ḥillah-haara, joka jakautuu lukuisiin kanaviin, on laajennettu, mikä sallii viljelyn autiomaassa itään ja etelään. Al-Kiflin alapuolella Al-Hindiyyah, jota aiemmin ei voitu hallita ja jolla oli taipumusta haihtua itsensä suoihin, on säännelty ja tukee nyt laajamittaista riisin tuotantoa. Al-Nāṣiriyyahin alapuolella joki virtaa suoiksi ja liittyy sitten Tigrisiin Al-Qurnahissa muodostaen Shatt al-Arabin. Useat suuret kastelu-, viemäröinti- ja suolanpoistoprojektit pysäytettiin Iranin ja Irakin sodassa 1980-luvulla, Persianlahden sodassa (1990–1991) ja sitä seuranneessa Irakin kauppasaartossa 1990-luvulla. Myös Irakin sodan aikana (2003–11) noissa toiminnoissa oli häiriöitä.
