Onko valtimoiden baroreceptoreilla merkitystä pitkän ajan asettamisessa – keskimääräisen valtimopaineen (MAP) tasosta on keskusteltu yli 75 vuoden ajan. Koska baroreseptorin syöttö liittyy vastavuoroisesti efferenttiin sympaattiseen hermoaktiivisuuteen (SNA), on ilmeistä, että baroreseptorin purkaminen aiheuttaisi MAP: n kasvua. Kokeellinen todiste konseptista käy selvästi ilmi baroretseptorin denervaation jälkeen. Kroonisesti baroreseptorien denervaatio liittyy kuitenkin hyvin vaihteleviin muutoksiin MAP: ssä, mutta ei jatkuvaa hypertensiota. Baroreceptorien kykyä puskuroida MAP: n kasvua näyttää rajoittuvan prosessi, jota kutsutaan ”nollautumiseksi”, jossa tulikynnys siirtyy paineenmuutoksen suuntaan ja jos paineen nousu säilyy, se johtaa oikeanpuoleiseen muutokseen suhde baroreceptor-potkut ja MAP. Yleisin hypoteesi, joka yhdistää baroretseptorit MAP: n muutoksiin, ehdottaa, että verisuonten himmeyden väheneminen baroreceptive-alueilla aiheuttaisi pienemmän polttamisen samalla sykkivällä paineella ja siten lisäisi reflektiivisesti SNA: ta. Tässä katsauksessa keskitytään baroreseptorien denervaation vaikutuksiin MAP: n säätelyssä ihmisillä eläinkokeisiin verrattuna; suhdeiden yhteensopivuuden, MAP: n ja baroreseptorin palauttamisen välinen suhde; ja lopuksi kroonisen baroreseptorin purkamisen vaikutus MAP: n säätelyyn.