Voit myös ladata teräväpiirtokopion pdf-muodossa (4 mbs).

Schlieffen-suunnitelma Vuonna 1905 laadittu Saksan armeijan vastaus keskeiseen strategiseen ongelmaan: kuinka voittaa sota kahdella rintamalla, Ranskaa vastaan lännessä ja Venäjää vastaan idässä. Saksan keisarillisen pääesikunnan päällikkö kreivi Alfred von Schlieffen suunnitteli massiivisen hyökkäyksen matalien maiden läpi Pohjois-Ranskaan (kartan vihreillä nuolilla), mikä edistäisi Ranskaa suostumaan antautumaan kuuden viikon kuluessa. Joukot saatiin sitten lähettää rautateitse itään puolustamaan Itä-Preussia ”venäläistä höyrylaivaa” vastaan, jonka odotettiin liikkuvan hitaasti.

Schlieffenin suunnitelman toteutti hänen seuraajansa Helmuth von Moltke elokuussa 1914, joitakin muutoksia. Alankomaita ei hyökätty; suunnitelmia enemmän joukkoja pidettiin Alsace-Lorraine’ssa puolustamaan sitä ranskalaista hyökkäystä vastaan; ja 250 000 sotilasta siirrettiin Itä-Preussille auttamaan torjumaan yllättävän nopeaa venäläistä etenemistä. Heidän hyökkäyksensä päättyi syyskuun puolivälissä ranskalaisella voitolla ensimmäisessä Marne-taistelussa. Saksan myöhempi vetäytyminen kiinteän violetin viivan osoittamiin paikkoihin lopetti kaikki toivot nopeasta voitosta ranskalaisia vastaan. Sen sijaan länsirintama asettui umpikujaan, joka piti kestää 3½ vuotta. Etulinja oli suunnilleen samassa asemassa, kun Uuden-Seelannin divisioona saapui huhtikuussa 1916. Vihreänä varjostettu alue on vieras alue, jonka Saksa oli miehittänyt suurimman osan sodasta.

Historioitsijat ovat eri mieltä siitä, onko hyökkäävän joukkojen määrän vähentäminen oli tärkein syy Schlieffen-suunnitelman epäonnistumiseen. Muiden tekijöiden joukossa Belgian vastarinta oli voimakkaampaa ja Britannian retkikunta oli kentällä aikaisemmin kuin saksalaiset odottivat.