YHTEENVETO TODISTUKSISTA
Koska SSB: n korvaaminen ASB: llä painonpudotuksessa ja glukoosin hallinnan parantamisessa tyypin 2 diabeetikoilla on kutsuttu keskusteluun, on selvää herää kysymys: voisivatko nämä yhdisteet olla päinvastaiset kuin niiden tarkoitus, ja todella vaikuttaa negatiivisesti verensokerin hallintaan? Tämän tutkimiseksi on tehty suhteellisen vähän suuritehoisia satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia. Näin ollen luotettavimmat artikkelit ovat yleensä meta-analyysejä.
Christopher Gardener et al: n vuoden 2014 meta-analyysin mukaan todisteita ASB: n suorista vaikutuksista glykeemiseen hallintaan on erittäin rajoitetusti. 4 Monissa tutkimuksissa on verrattu ei-ravintoaineita sisältäviä makeutusaineita (NNS) lumelääkkeeseen etsimällä mitään negatiivista vaikutusta glykeemiseen kontrolliin, jolla ei ole tuloksia. Nämä tutkimukset eivät kuitenkaan käsittele SSB: n korvaamisen mahdollisia vaikutuksia ruokavaliossa olevilla ASB: llä. Tutkimuksia, joissa verrataan suoraan NNS: ää sokereihin, rajoittavat alhainen näytekoko ja muut mahdolliset sekoittimet.
Vaikka paino ei vaikuta suoraan glukoosikontrolliin diabeetikoilla, on yleisesti hyväksyttyä, että alentunut BMI korreloi alhaisemman HgbA1C. 15 satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen meta-analyysissä (kirjoittanut Paige E Miller et ai.) Arvioitiin painotettuja keskimääräisiä painon ja ruumiin koostumuksen eroja tutkimusryhmän välillä käyttäen vähän kaloreita sisältäviä makeutusaineita (LCS), kuten aspartaamia, sakkariinia, stevioliglykosideja tai sukraloosia kokeellisissa ryhmissä ja täyskalori-kontrolliryhmissä. Erot olivat johdonmukaisia sen johtopäätöksen kanssa, että sokerin (täyskalori) korvaaminen LCS: llä johti vähäiseen painon laskuun (−0,80 kg; 95% luottamusväli: −1,17, −0,43) ja voi olla hyödyllistä painonhallinnassa. 5 LCS korreloivat myös kehon painoindeksin, rasvamassan ja vyötärön ympärysmitan vaatimattomien parannusten kanssa.
Kaksoissokkoutetussa ristitutkimuksessa A. Temizkan et ai. , selluloosa-lumelääkkeellä. Plasman glukoosi- ja seerumin C-peptiditasot mitattiin neljä tuntia antamisen jälkeen insuliiniriippuvaisilla ja ei-insuliiniriippuvaisilla diabeetikoilla. Nämä tutkijat eivät löytäneet merkittäviä eroja kontrolli- ja koeryhmien välillä kummassakaan yllä mainituista mittauksista. 6 Toinen Luis A. Barriocanalin satunnaistettu, kaksoissokkoutettu, lumekontrolloitu tutkimus seurasi tyypin 2 diabeetikkoja, jotka kuluttivat 250 mg Steviol TID -tabletteja, yleisesti tunnettuja kuten Stevia. Heidän verrokkiryhmänsä kuluttivat selluloosan lumelääkettä TID. HgbA1C: ssä ei ollut merkittävää eroa tutkimuksen aikana näiden kahden ryhmän välillä.7 Valitettavasti, kuten useimmissa näistä diabeetikoilla tehdyistä tutkimuksista, molemmat olivat erittäin pienitehoisia; verrokkiryhmään ja koeryhmään oli ilmoittautunut vain 26 potilasta ja vastaavasti 30 potilasta.
Toinen mahdollinen vaihtoehto glukoosin tai hemoglobiinin A1C-mittaukselle glukoosikontrollin käsitteellistämiseksi, vaikkakin epäsuorasti, on GLP-1-eritys. Kun glukoosin nauttiminen stimuloi tätä suolihormonia, se aiheuttaa insuliinin eritystä ja glukagonin tukahduttamista, mikä alentaa verensokeria. Brownin ym. Vuonna 2012 tekemässä tutkimuksessa kirjoittajat olettivat, että ruokasooda voisi lisätä GLP-1: n eritystä ja oletettavasti insuliinin eritystä sitoutumalla kielen makean makun reseptoreihin. Tutkimuksessa ruokasoodan nauttiminen lisäsi GLP-1: n määrää terveillä koehenkilöillä 34% ja tyypin 1 diabeetikoilla 43%, mutta se ei lisännyt GLP-1: tä tyypin 2 diabeetikoilla.8 Tutkimuksessa mitattiin GLP: n muutosta -1, kun osallistujat joivat ruokasoodan ja glukoosin yhdistelmän verrattuna siihen, kun he joivat hiilihapotetun veden ja glukoosin yhdistelmän. Kuitenkin ”glukoosi… ei ole tilastollisesti erilainen näiden kahden tilan välillä missään ryhmässä”. 8
