Kuvaus
Psykiatriset diagnostiikkakehykset palvelevat useita tarkoituksia. Mielenterveyden häiriöiden luokittelu antaa lääkäreille ja tutkijoille mahdollisuuden puhua yhteistä kieltä kuvaillessaan kokemus- ja käyttäytymismalleja, ohjata asianmukaisia hoitotoimenpiteitä ja toimia koodausjärjestelmänä vakuutustarkoituksiin. Näiden luokittelukehysten menestys on vaihdellut diagnoosien välillä, mutta parhaissa tapauksissa se on johtanut olosuhteiden parempaan ymmärtämiseen ja hoitoon, ja se on auttanut monia palvelun käyttäjiä, joiden mielestä tällainen luokitus on hyödyllinen (Perkins ym., 2018).
Diagnostiikkakehykset eivät ole kiistattomia. Niitä on kritisoitu luotettavuuden, pätevyyden ja kaupallisiin etuihin liittyvien vääristymien perusteella (Zigler & Phillips, 1961; Frances & Widiger, 2012; Bell, 2017). Ehkä tärkeintä on tapauksia, joissa niillä on ollut ja on edelleen erittäin kielteisiä vaikutuksia palvelun käyttäjiin (Perkins et al, 2018). Diagnoosi ei ole ainoa tapa ymmärtää ihmisiä ja heidän kokemuksiaan. Monet lääkärit ja heidän asiakkaansa kokevat, että henkilökohtaisiin tarinoihimme ja kertomuksiimme osallistuminen on hyödyllinen lähestymistapa, ja psykologinen muotoilu on yksi tekniikka tiedon kokoamiseksi siitä, mitä yksilölle on tapahtunut, ja tunteen, jonka he ovat siitä tehneet (British Psychological Society, 2018).
Edellä olevista varoituksista huolimatta Psychology Tools -sovelluksen ’Tunnustaminen …’ -sarja on suunniteltu auttamaan lääkäreitä ymmärtämään yhtäläisyyksiä ja eroja tavassa, jolla kaksi ensisijaista psykiatrista diagnostista järjestelmää luokittelevat mielenterveysongelmat. Heidän muotoilunsa vertailun helpottamiseksi tarkoittaa, että jotkut yksityiskohdat on tarkoituksellisesti suljettu pois, ja lääkäreitä kehotetaan käyttämään alkuperäistä lähdemateriaalia muodollisissa diagnostisissa tarkoituksissa.
Pakko-oireinen häiriö (OCD): lle ovat ominaisia pakkomielteet (kognitiiviset tunkeutumiset ajatusten, kehotusten, kuvien tai impulssien muodossa) ja pakotteet (käyttäytymismallit, joita yksilö tuntee ajettavaksi yleensä vasteena pakkomielle). Pakko-oireisen häiriön tunnistaminen vertaa OCD: n DSM-5- ja ICD-10-kriteerejä, ja pakko-oireisten häiriöiden tarkistuslista on arviointityökalu kliinikoille.