Väkivalta oli natsien hallituksen keskeinen työkalu, mutta sen johtajat olivat myös innokkaita osoittamaan toimineensa lain puitteissa. Kun natsien johtajat pyrkivät vahvistamaan valtaa ja muotoilemaan Saksaa uudelleen rodullisten ihanteidensa mukaisesti, he antoivat joukon uusia lakeja, jotka määrittelivät uudelleen kansalaisuuden ja loivat perustan ”rodulliselle valtiolle”.

15. syyskuuta 1935 natsit julistivat Nürnbergissä järjestetyssä juhlatilaisuudessa kaksi uutta lakia, jotka muuttivat sitä, kuka voisi olla Saksan kansalainen. Reichin kansalaisuuslaissa vaadittiin, että kaikilla kansalaisilla on saksalaista ”verta”. Tämän seurauksena juutalaiset ja muut menettivät oikeutensa kansalaisuuteen, mikä paitsi menetti heiltä äänioikeuden myös teki kansalaisuudettomat. Tämä tarkoitti sitä, että he eivät voineet saada voimassa olevaa passia maiden välisille matkoille tai hankkia viisumia Saksasta poistumiseksi.

Toista lakia kutsuttiin saksalaisen veren ja kunnian suojelulakiksi, jossa todettiin seuraavaa:

Vuonna 1933 juutalainen liikemies Oskar Danker ja hänen tyttöystävänsä, kristitty nainen, joutuivat kantamaan merkkejä, jotka estävät juutalais-saksalaista integraatiota . ”Todellisten saksalaisten” ja juutalaisten läheiset suhteet kiellettiin vuoteen 1935 mennessä.

Siirretty ymmärtämällä, että saksalaisen veren puhtaus on olennainen edellytys Saksan kansan jatkuvalle olemassaololle, ja innoittamana joustamattomasta päättäväisyydestä varmistaa saksalaisen kansakunnan olemassaolo koko ajan, Reichstag on hyväksynyt yksimielisesti seuraavan lain, joka on julistettu täten:

1 artikla

1. Avioliitot juutalaisten ja saksalaisen tai siihen liittyvän veren valtion alaisia ovat kiellettyjä. Avioliitot ovat kuitenkin pätemättömiä, vaikka ne solmittaisiin ulkomailla kiertämiseksi tämä laki.
2. Mitätöintimenettelyn voi aloittaa vain valtion syyttäjä.

2 artikla

Avioliiton ulkopuoliset suhteet juutalaisten ja valtion alamaisten välillä saksalaisen tai vastaavan veren verta on kielletty.

3 artikla

Juutalaiset eivät saa käyttää kotitalouksissaan Saksan tai kohonnut veri, joka on alle 45-vuotias.

4 artikla

1. Juutalaiset eivät saa lentää Reichin tai kansallisen lipun alla tai näyttää Reichin värejä.
2. Heillä on toisaalta oikeus näyttää juutalaiset värit. Tämän oikeuden käyttäminen on valtion suojaama.

5 artikla

1. Jokainen, joka rikkoo 1 artiklan mukaista kieltoa, rangaistaan vankeusrangaistuksella. .
2. Mies, joka rikkoo 2 artiklan mukaista kieltoa, rangaistaan vankeusrangaistuksella tai vankeusrangaistuksella.
3. Jokainen, joka rikkoo 3 tai 4 artiklan määräyksiä, rangaistaan enintään vuoden vankeusrangaistus ja sakko tai jommallakummalla näistä rangaistuksista.

6 artikla

Reichin sisäasiainministeri, yhteistyössä Führerin sijaisen ja valtakunnan oikeusministerin kanssa antaa lain ja hallinnolliset määräykset, jotka tarvitaan tämän lain täytäntöönpanoon ja täydentämiseen.1

kahdessa Nürnbergissä ilmoitetussa uudessa laissa tehtiin teräviä eroja saksalaisten ja juutalaisten oikeuksien ja etuoikeuksien välillä. He herättivät myös tärkeän kysymyksen: Mikä määräsi kuka oli juutalainen ja kuka ei? Useimpien juutalaisten opetusten mukaan yksilö määriteltiin juutalaiseksi, jos hän syntyi juutalaiselta äidiltä tai kääntyi virallisesti juutalaisuuteen. Jos juutalainen kääntyi kristinuskoon, useimmat juutalaiset eivät enää pitäneet häntä juutalaisina. Natsit eivät hyväksy tätä määritelmää. He pitivät juutalaisia uskonnollisen ryhmän tai etnisen ryhmän jäseninä (määritelty heidän kulttuuriperintönsä mukaan). Sen sijaan he pitivät juutalaisia erillisen ja alempiarvoisen ”rodun” jäseninä. Koska natsien logiikan mukaan kääntyminen ei muuttanut ”rotua”, juutalaisiksi syntyneet ihmiset olisivat aina juutalaisia uskonnollisista vakaumuksistaan tai käytännöistään riippumatta.

Vaikka natsit uskoivat identiteetin olevan biologista, jotain ”veressä olevaa”, tällä ajatuksella ei ollut tieteellistä todellisuutta. Lääketieteellisillä tai tieteellisillä testeillä ei voitu määrittää, onko joku saksalainen vai juutalainen. Saksalaisen ja juutalaisen identiteetin määrittelyä vaikeutti entisestään se, että kahden ryhmän välillä oli ollut paljon keskinäisiä avioliittoja, ja siellä oli tuhansia juutalaisten ja muiden kuin juutalaisten seka-isiä, jotka natsit tunnivat Mischlinge (”puoliksi”). rodut ”tai” veriversiot ”).

14. marraskuuta 1935 natsihallitus määritteli virallisesti, kuka oli saksalainen ja kuka juutalainen, lisäasetuksella, jota kutsutaan valtakunnan kansalaisuuslain ensimmäiseksi asetukseksi. (Keskustelut Mischlingen luokittelemisesta jatkuivat vuosia, eikä niitä koskaan ratkaistu täysin.) Siinä todettiin:

1 artikla

1. Siihen asti kun muita kansalaisuusasiakirjoja koskevia säännöksiä annetaan, kaikki saksalaiset tai sukulaiset verellä, jolla oli äänioikeus Reichstagin vaaleissa kansalaisuuslain voimaantulohetkellä, on toistaiseksi oltava Reichin kansalaisten oikeudet. Sama koskee niitä, joille valtakunnan sisäministeri yhdessä Führerin sijaisen kanssa on antanut alustavan kansalaisuuden.
2. Reichin sisäministeri voi yhdessä Führerin sijaisen kanssa peruuttaa alustavan kansalaisuuden.

3 artikla

Vain Reichin kansalainen, jolla on täydet poliittiset oikeudet, käyttää äänioikeutta poliittisissa asioissa tai voi olla julkisessa virassa. Valtiopäivien sisäasiainministeri tai mikä tahansa hänen valtuuttama virasto voi siirtymäkauden aikana tehdä poikkeuksia julkisen viran hoidossa. Uskonnollisten järjestöjen asiat eivät vaikuta.

4 artikla

1. Juutalainen ei voi olla valtakunnan kansalainen. Hänellä ei ole äänioikeutta poliittisissa asioissa eikä hän voi olla julkisessa virassa.
2. Juutalaiset virkamiehet siirtyvät eläkkeelle 31. joulukuuta 1935. Jos nämä virkamiehet palvelivat rintamassa maailmansodassa joko Saksan tai hänen liittolaistensa puolesta, he saavat täyden palvelun, kunnes he saavuttavat ikärajan, eläke, johon heillä oli oikeus viimeksi saamansa palkan mukaan; he eivät kuitenkaan edisty vanhuudessa. Ikärajan saavuttamisen jälkeen heidän eläkkeensä lasketaan uudelleen viimeksi saadun palkan mukaan, jonka perusteella heidän eläkkeensä laskettiin.
3. Tämä ei vaikuta uskonnollisten järjestöjen asioihin.
4. Opettajien palvelusehdot juutalaisten julkisissa kouluissa pysyvät muuttumattomina, kunnes juutalaisten koulujärjestelmien uudet määräykset annetaan.

5 artikla

1. Juutalainen on kuka tahansa, joka on syntynyt vähintään kolmesta rodusta täysipainoiseen juutalaiseen isovanhempaan. 2 artiklan 2 kohta Artiklan 2 toista virkettä sovelletaan.
2. Juutalainen on myös se, joka on syntynyt kahdesta juutalaisesta vanhemmasta, jos (a) hän kuului juutalaiseen uskonnolliseen yhteisöön tämän lain antamisajankohtana tai liittyi yhteisöön myöhemmin, (b) hän oli naimisissa juutalaisen kanssa, lain antamisajankohtana tai naimisissa myöhemmin, Saksan verestä ja Saksan kunniasta tuli voimaan, (d) hän on I jakson mukaan avioliiton ulkopuolisen suhteen juutalaisen jälkeläinen ja syntyy avioliiton ulkopuolella 31. heinäkuuta 1936 jälkeen.

6 artikla

1. Veren puhtautta koskevat vaatimukset, jotka on määritelty Reichin laissa tai NSDAP: n ja sen ešelonien määräyksissä – joita ei käsitellä 5 artiklassa – eivät vaikuta.
2. Kaikki muut veren puhtautta koskevat vaatimukset, joita 5 artikla ei koske, voidaan asettaa vain valtiopäivien sisäasiainministerin ja varapuheenjohtaja Führerin luvalla. Jos sellaisia vaatimuksia on esitetty, ne mitätöidään 1. tammikuuta 1936, ellei valtiopäivien sisäministeri ole pyytänyt niitä sovittuaan varapuheenjohtaja Führeriin. Reichin sisäasiainministerin on esitettävä nämä pyynnöt.

7 artikla

Führer ja Valtiokansleri voivat myöntää poikkeuksia laissa säädetyistä säännöksistä. 2

Ajan myötä natsit laajensivat Nürnbergin lakeja, koska nämä natsirotujen teoriaa vakiinnuttavat lait tulivat tunnetuksi sisällyttämällä avioliitot ”arjalaisten” ja muiden ”rodullisesti huonompien” ryhmien välillä. Natsivirkailijat tulkitsivat sanamuodon tarkoittavan, että ”saksalaisen tai siihen liittyvän veren” ja ”mustalaisten”, afro-saksalaisten tai heidän jälkeläistensä väliset suhteet myös kiellettiin. Jotkut natsihallituksen jäsenet harkitsivat ”arjalaisten” vaatimista erottaa juutalaiset puolisot, mutta he eivät toteuttaneet tätä suunnitelmaa.

Lainaukset

• 1: ”Valtakunnan kansalaisuus Laki 15. syyskuuta 1935, ”kään. Yhdysvaltojen holokaustin muistomuseo, päivitetty viimeksi 26. tammikuuta 2016.
• 2: Jeremy Noakes ja Geoffrey Pridham, toim., Documents on Nazism 1919–1945 (New York: Viking Press, 1974), 463 –67.