Kollektiivinen tajuton ja ’Kollektiivinen’

Termi ’Kollektiivi’ viittaa psyykkiseen sisältöön, joka ei kuulu yksittäiselle henkilölle vaan yhteiskunnalle, kansalle tai ihmissuku yleensä. (Katso myös kollektiivinen tajuton (alla), yksilöinti ja persoona.)

Tietoinen persoonallisuus on enemmän tai vähemmän mielivaltainen segmentti kollektiivisesta psyykestä. Se koostuu psyykkisten tekijöiden summasta, joiden katsotaan olevan henkilökohtaisia.

Tunnistaminen kollektiiviseen ja vapaaehtoinen erottelu siitä ovat samanlaisia kuin sairaudet.

Yhteinen ominaisuus ei noudata vain tiettyjä psyykkisiä elementtejä tai sisältöä, vaan myös kokonaisia psykologisia toimintoja.

Näin ajattelutoiminnolla kokonaisuudessaan voi olla kollektiivinen laatu, kun sillä on yleinen pätevyys ja se on logiikan lakien mukainen. Vastaavasti tunnefunktio kokonaisuutena voi olla kollektiivinen, kun se on identtinen yleisen tunteen kanssa ja sopii yleisten odotusten, yleisen moraalisen tietoisuuden jne. Kanssa. Samalla tavalla tunne ja intuitio ovat kollektiivisia, kun ne ovat samanaikaisesti tyypillisiä suurelle ryhmälle.

Kollektiivinen tajuton

Ihmisen psyyken rakenteellinen kerros, joka sisältää perittyjä elementtejä, erillinen henkilökohtaisesta tajuttomasta. (Katso myös arkkityyppi ja arkkityyppinen kuva.)

Kollektiivinen tajuton sisältää koko ihmiskunnan evoluution hengellisen perinnön, joka on syntynyt uudestaan jokaisen yksilön aivorakenteessa.

Jung johti tajuton kollektiivisen teoriansa psykologisten ilmiöiden läsnäolosta, jotka ei voitu selittää henkilökohtaisen kokemuksen perusteella. Esimerkiksi tiedostamaton fantasiatoiminta jakautuu kahteen luokkaan.

Ensinnäkin henkilökohtaisen hahmon fantasiat (mukaan lukien unelmat), jotka palaavat kiistatta henkilökohtaisiin kokemuksiin, unohdettuihin asioihin tai tukahdutettu, ja se voidaan siten täysin selittää yksittäisellä anamneesilla. Toiseksi, persoonattoman luonteen fantasiat (mukaan lukien unelmat), joita ei voida pelkistää yksilön menneisyyden kokemuksiksi, joten niitä ei voida selittää henkilökohtaisesti hankittuina. Näillä fantasiakuvilla on epäilemättä lähimmät analogit mytologisissa tyypeissä. – – Nämä tapaukset ovat niin lukuisia, että meidän on pakko olettaa kollektiivisen psyykkisen substraatin olemassaolo. Olen kutsunut tätä kollektiiviseksi tiedostamattomaksi.

Kollektiivinen tajuton – siltä osin kuin voimme sanoa siitä mitään ollenkaan – näyttää koostuvan mytologisista motiiveista tai alkukuvista, minkä vuoksi kaikkien kansojen myytit ovat sen todellisia eksponentteja. Itse asiassa koko mytologiaa voitaisiin pitää eräänlaisena projektiona kollektiivisesta tajuttomuudesta. … Voimme siis tutkia kollektiivista tajuttomuutta kahdella tavalla, joko mytologiassa tai yksilön analyysissä.

Lisääntynyt tietoisuus

Mitä enemmän tietoinen henkilökohtaisen tajuton sisällöstä on, sitä enemmän paljastuu rikas kuvakerros ja motiivit, jotka muodostavat kollektiivisen tajuton. Tällä on persoonallisuuden laajentumisen vaikutus.

Tällä tavalla syntyy tietoisuus, jota ei enää vangita egon pikkuhiljaiseen, yliherkkään, henkilökohtaiseen maailmaan, vaan osallistuu vapaasti objektiivisten etujen laajempaan maailmaan. Tämä laajentunut tietoisuus ei ole enää se koskettava, egoistinen nippu henkilökohtaisia toiveita, pelkoja, toiveita ja kunnianhimoa, joka on aina korvattava tai korjattava tajuttomilla vastatendensseillä; sen sijaan se on suhde esineiden maailmaan, joka tuo yksilön absoluuttiseen, sitovaan ja hajoamattomaan yhteisöön maailman kanssa.