Anarkokapitalistinen teoria

Klassisen liberalismin kannattajat oikeusvaltion mukainen vapaakauppa. Anarkokapitalismi menee askeleen pidemmälle, lainvalvontaviranomaisten ja tuomioistuinten tarjoama yksityinen yritys. Eri teoreetikot ovat kannattaneet anarkokapitalismin kaltaisia oikeusfilosofioita. Yksi ensimmäisistä liberaaleista, joka keskusteli mahdollisuudesta yksityistää yksilönvapauden ja omaisuuden suojelu, oli Ranskan Jakob Mauvillon 1700-luvulla. Myöhemmin 1840-luvulla Julius Faucher ja Gustave de Molinari kannattivat samaa. Esseessään Turvallisuuden tuotanto Molinari väitti: ”Millään hallituksella ei pitäisi olla oikeutta estää toista hallitusta kilpailemasta sen kanssa tai vaatia turvallisuuden kuluttajia tulemaan yksinomaan sille tämän hyödykkeen puolesta.” Molinari ja tämäntyyppinen valtionvastainen liberaali perustivat Historioitsija ja libertaristi Ralph Raico väittää, että mitä nämä liberaalit filosofit ”olivat keksineet, oli individualistisen anarkismin muoto tai, kuten nykyään sitä kutsutaan, anarko-kapitalismi tai markkinoiden anarkismi”. Locken liberalismi, joka näki valtion kehittyvän yhteiskunnasta, valtiovastaiset liberaalit näkivät perustavanlaatuisen ristiriidan ihmisten vapaaehtoisen vuorovaikutuksen välillä, ts. ciety; ja voimalaitokset eli valtio. Tämä yhteiskunta vs. valtio -ajatus ilmaistiin monin tavoin: luonnollinen yhteiskunta vs. keinotekoinen yhteiskunta, vapaus vs. auktoriteetti, sopimusyhteiskunta vs. auktoriteettiyhteisö ja teollisuusyhteiskunta vs. militantti yhteiskunta, vain muutamia mainitakseni. Valtiovastainen liberaali perinne Euroopassa ja Yhdysvalloissa jatkui Molinarin jälkeen Herbert Spencerin varhaiskirjoituksissa sekä ajattelijoissa, kuten Paul Émile de Puydt ja Auberon Herbert. Ensimmäinen henkilö, joka käytti termiä anarkokapitalismi, oli kuitenkin Murray Rothbard, joka 1900-luvun puolivälissä syntetisoi elementtejä Itävallan kauppakorkeakoulusta, klassisesta liberalismi ja 1800-luvun amerikkalaiset individualistiset anarkistit Lysander Spooner ja Benjamin Tucker arvon teoria ja siitä johdetut normit). Anarkokapitalismi tukee valtion eliminointia yksilön suvereniteetin, yksityisomaisuuden ja vapaiden markkinoiden hyväksi. Anarkokapitalistit uskovat, että ilman lakia (laki asetuksella tai lainsäädännöllä) yhteiskunta parantaisi itseään vapaiden markkinoiden kurinalaisuuden kautta (tai mitä sen kannattajat kuvailevat ”vapaaehtoiseksi yhteiskunnaksi”).

Teoreettisessa anarkkapitalistisessa yhteiskunnassa lainvalvontaviranomaisia, tuomioistuimia ja kaikkia muita turvallisuuspalveluja hoitaisivat yksityisesti rahoittamat kilpailijat eikä keskitetysti verotuksen kautta. Raha ja kaikki muut tavarat ja palvelut tuotettaisiin yksityisesti ja kilpailukykyisesti avoimilla markkinoilla. Anarkokapitalistien mukaan anarkokapitalismin alaisia henkilökohtaisia ja taloudellisia toimintoja säätelisivät uhriin perustuvat riidanratkaisujärjestöt vahingonkorvaus- ja sopimusoikeuden nojalla, eikä lakien nojalla keskitetysti määrättyjen rangaistusten avulla, mitä he kuvailevat ”poliittisiksi monopoleiksi”. Rothbardin anarkokapitalistinen yhteiskunta toimisi molemminpuolisesti sovitun libertaristisen ”oikeudellisen koodin mukaisesti, joka hyväksytään yleisesti ja jota tuomioistuimet sitoutuvat noudattamaan”. Tämä sopimus tunnustaisi omistusoikeuden ja hyökkäämättömyyden periaatteen, vaikka täytäntöönpanomenetelmät vaihtelevatkin.