Harvat 1900-luvun amerikkalaiset ovat jättäneet maailmanrauhalle suuremman perinnön kuin George C. Marshall (1880-1959). Yhdysvaltain armeijan esikuntapäällikkönä toisen maailmansodan aikana Marshall joutui nostamaan, kouluttamaan ja varustamaan useiden miljoonien miesten armeijan. Marshall valitsi upseeriryhmän, ja Marshallilla oli johtava rooli sotilasoperaatioiden suunnittelussa maailmanlaajuisesti. Loppujen lopuksi Ison-Britannian pääministeri Winston Churchill tervehti Marshallia ”todellisena voiton järjestäjänä”.
Historia yhdistää kuitenkin Marshallin ennen kaikkea Marshall-suunnitelman laatijaksi. Ajatus miljardien Yhdysvaltain dollareiden laajentamisesta Euroopan talouden elpymiseen ei ollut hänen yksin. Hän oli vain yksi monista länsimaalaisista johtajista, joka tajusi traagiset seuraukset, jos mitään ei tehdä niille sodan tuhoamille maille, joissa perustason elinolot olivat valitettavia ja heikkenivät vielä kahden vuoden kuluttua taistelun päättymisestä. Mutta Marshall, enemmän kuin kukaan muu, näytti tietä. Marshall esitti Harvardin yliopistossa 5. kesäkuuta 1947 pitämässään puheessa ulkoministerinä Marshall-suunnitelman yleiset periaatteet. Vuosina 1948-1951 Yhdysvallat antoi yli kolmetoista miljardia dollaria taloudellista, maatalous- ja teknistä apua vapaan Euroopan palauttamiseksi. Marshall-suunnitelma ylisti yleisesti menestystä omana aikanaan, ja se on ihailtavasti kestänyt historiallisen tutkimuksen kurinalaisuuden. Lisäksi se antoi sysäyksen Pohjois-Atlantin sopimuksen järjestön perustamiselle ja Euroopan yhteismarkkinoille. Tunnustuksena Marshallin maailmanjohtajuudesta hänelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto vuonna 1953.
Marshall-suunnitelman 50. vuosipäivän kunniaksi National Portrait Gallery ja George C. Marshall Foundation ovat tuottaneet tämän näyttely, joka muistelee Marshallia ja johtajia, joiden kanssa hän auttoi muokkaamaan historiaa suurelle osalle 1900-lukua.
