Ensimmäiset talviolympialaiset nousevat tyylikkäästi 25. tammikuuta 1924 Ranskan Alpeilla Chamonix’ssa. Katsojat olivat innoissaan mäkihypystä ja kelkasta sekä 12 muusta tapahtumasta, joihin osallistui yhteensä kuusi urheilulajia. ”Kansainvälinen talviurheiluviikko” oli tunnetusti suuri menestys, ja Kansainvälinen olympiakomitea (KOK) nimitti vuonna 1928 virallisesti Sveitsin St. Moritzissa järjestetyt talviolympialaiset toiseksi talviolympialaisiksi.
Viisi vuotta modernin olympialaisten syntymästä vuonna 1896 järjestettiin ensimmäinen järjestetty kansainvälinen talviurheilukilpailu Ruotsissa. Pohjoismaiden peleiksi kutsuttiin vain Skandinaavian maita. Kuten olympialaiset, se järjestettiin siellä joka neljäs vuotta, mutta aina Ruotsissa. Vuonna 1908 taitoluistelu pääsi Lontoon kesäolympialaisiin, vaikkakin sitä pidettiin vasta lokakuussa, noin kolme kuukautta muiden tapahtumien päättymisen jälkeen.
Vuonna 1911 KOK ehdotti erillisen talvikilpailun järjestämistä Tukholman 1912-peleille, mutta Ruotsi, joka halusi suojella Pohjoismaiden pelien suosiota, kieltäytyi.Saksa suunnitteli talviolympialaiset ennen vuoden 1916 Berliinin kesäpelejä, mutta Ensimmäinen maailmansota pakotti noin molempien peruuttaminen. Vuoden 1920 olympialaisissa Antwerpenissä, Belgiassa, jääkiekko liittyi taitoluisteluun virallisena olympiatapahtumana, ja Kanada otti kotiin ensimmäisen monista jääkiekkomitalista. Pian sen jälkeen sovittiin skandinaavisten kanssa KOK: n määräämän kansainvälisen talviurheiluviikon järjestämisestä. Se oli niin suosittu 16 osallistuneen maan keskuudessa, että vuonna 1925 KOK loi virallisesti talviolympialaiset ja teki taannehtivasti Chamonixista ensimmäisen.
Chamonix’ssa skandinaavit hallitsivat pikaluistia ja rinteitä, ja Norja voitti epävirallinen joukkuekilpailu 17 mitalilla. Yhdysvallat tuli kolmanneksi ja voitti ainoan kultamitalinsa Charles Jewtrawin voitolla 500 metrin pikaluistelutapahtumassa. Kanada voitti uuden jääkiekkokullan, joka teki 110 maalia ja antoi vain kolme maalia viidessä ottelussa. Lähes 300 urheilijasta vain 13 oli naisia, ja he kilpailivat vain taitoluistelutapahtumissa. Itävaltalainen Helene Engelmann voitti pariskilpailun Alfred Bergerin kanssa, ja itävaltalainen Herma Planck Szabo voitti naisten kaksinpelit. Olympialaiset antoivat erityisen sysäyksen hiihtämiselle, joka on valtava edistysaskel seuraavan vuosikymmenen aikana. Chamonixissa Norja voitti kaikki paitsi yhden yhdeksästä hiihtomitalista.
