Stimulointilääkkeiden käyttö tarkkaavaisuuden alijäämän hyperaktiivisuushäiriön (ADHD) hoitoon raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana ei todennäköisesti aiheuta merkittäviä synnynnäisiä vikoja, lukuun ottamatta yhtä mahdollista poikkeusta, ehdottaa uutta tutkimusta. , mutta he havaitsivat pienen lisääntyneen synnynnäisten sydänvaurioiden riskin vastasyntyneillä, jotka altistettiin metyylifenidaatille ensimmäisen kolmanneksen aikana. Tämä riski merkitsi 3 ylimääräistä vauvaa tuhatta sydänvaurioista syntynyttä naista kohti. Tämä havainto oli kuitenkin myös tilastollisesti rajat ylittävä, mikä tarkoittaa, että se näyttää olevan todellinen riski, mutta se oli hyvin lähellä mahdollisuutta.

Vaikka riski on yleisesti pieni, ”se on kuitenkin tärkeä todiste huomioitava, kun punnitaan ADHD: n eri hoitostrategioiden mahdollisia riskejä ja hyötyjä lisääntymisikäisillä nuorilla naisilla ja raskaana olevilla naisilla ”, kirjoitti tohtori Krista F. Huybrechts ja hänen kollegansa JAMA Psychiatry -lehdessä.

He huomauttivat, että naiset, joilla on lieviä tai kohtalaisia ADHD-oireita, voivat pystyä lopettamaan lääkityksen ottamisen raskauden aikana ja jatkamaan toimintaansa ilman suurempia vaikeuksia.

”Jos oireet ovat kuitenkin vakavampia ja häiritsevät merkittävästi päivittäisessä toiminnassa farmakologisen hoidon jatkaminen raskauden aikana voi olla tärkeää ”, he kirjoittivat ja lisäsivät, että vahingossa altistumisen riski on myös suuri, koska lähes puolta kaikista raskauksista ei ole suunniteltu.

Mahdollisuuksien tutkiminen on erittäin vaikeaa Erilaisten raskauden aikana otettujen lääkkeiden vaikutukset, koska syntymävikoja esiintyy jo hyvin harvoin. Tämä tarkoittaa, että tutkimuksessa on oltava mukana hyvin suuri joukko lapsia, jotta voidaan etsiä pieniä eroja syntymävikojen määrässä. Lisäksi tutkijoiden on otettava huomioon kaikki erot naisten välillä, jotka käyttävät tai eivät ota tiettyjä lääkkeitä, joilla voi olla myös merkitystä syntymävikojen riskissä. Kaikkia mahdollisia tekijöitä on mahdotonta ottaa huomioon, joten tutkijat valitsevat ryhmän tekijöitä, joilla näyttää olevan todennäköisimpiä mahdollisia vaikutuksia riskeihin.

Tässä tutkimuksessa käytetään kahta massiivista dataa Sarjat, tutkijat voisivat analysoida yli 4,3 miljoonaa raskausrekisteriä selvittääkseen, liittyikö synnynnäisiä vikoja piristävien lääkkeiden ottamiseen ADHD: n hoitamiseksi ensimmäisen kolmanneksen aikana. He tekivät analyysit erikseen, alkaen Yhdysvaltain tietojoukosta, jossa oli yli 1,8 miljoonaa Medicaid-vakuutettua raskautta vuosina 2000-2013.

Sitten kirjoittajat tekivät toisen analyysin yrittäen toistaa havaintonsa tietojoukon avulla yli 2,56 miljoonasta raskaudesta Tanskasta, Suomesta, Islannista, Norjasta ja Ruotsista vuosina 2003–2013. Analyysit rajoittuivat raskauksiin, jotka johtivat elävään syntymään, joten niitä ei voitu käyttää keskenmenon tai kuolleena syntyneen määrän tarkasteluun.

Yhdysvaltain lapsista 4,6% metyylifenidaatille altistuneista lapsista ja 45% lapsista amfetamiinille altistuneilla oli jonkinlainen synnynnäinen vika verrattuna 3,5 prosenttiin lapsista, joiden äidit eivät ottaneet kumpaakaan lääkitystä raskauden aikana. Vastaavasti synnynnäisiä sydänvikoja esiintyi 1,9%: lla metyylifenidaatille altistuneista lapsista ja 1,5%: lla amfetamiinille altistuneista lapsista verrattuna 1,3%: iin vauvoista, joita ei altistettu piristeille.

Tutkijat tekivät kuitenkin sitten laskutoimituksia huomioon tekijät, jotka ovat saattaneet vaikuttaa havaintoihin, mukaan lukien erilaiset psykiatriset ja neurologiset häiriöt, joita naisilla saattaa olla. Muita tutkijoiden huomioon ottamia tekijöitä olivat naisten ikä, rotu / etnisyys, syntymävuosi, kuinka monta lasta heillä jo oli tai jotka olivat synnyttäneet, useita erilaisia terveysolosuhteita, muita määrättyjä lääkkeitä, joita he käyttivät, ja mahdollinen altistuminen laittomille huumeille tai huumeriippuvuus. Naisten muihin määrättyihin lääkkeisiin voi olla sisältynyt lääkkeitä diabeteksen, korkean verenpaineen tai muiden mielenterveyssairauksien hoitoon.

Tehtyään nämä muutokset laskelmiin tutkijat eivät löytäneet lisääntynyttä riskiä synnynnäisiin sydänvaivoihin tai muut metyylifenidaattialtistuksen viat, jotka olivat tilastollisesti sattumanvaraisia. Myöskään amfetamiinien käytössä ei havaittu lisääntyneitä riskejä.

Kun tutkivat pohjoismaisia tietoja, kirjoittajat havaitsivat 28%: n lisääntyneen synnynnäisten sydänvaurioiden riskin metyylifenidaatille altistuneilla vastasyntyneillä, vaikka havainto ei saavuttaa aluksi tilastollinen merkitsevyys. Yhdistettynä Yhdysvaltain pikkulasten analyysiin 28%: n lisääntynyttä riskiä ei kuitenkaan voitu sulkea pois sattumalta, mikä viittaa siihen, että se oli todellinen löytö.

Tutkijat löysivät numeroita useilla eri tavoilla – tarkastelemalla eri alaryhmissä ja tarkentamalla naisten lääkitystä ja vastasyntyneiden tuloksia – mutta tulokset pysyivät ennallaan.

Sydämen vajaatoiminta vaikuttaa jo arviolta 1 prosenttiin vastasyntyneistä tai 10 lasta jokaista 1000 äitiä kohti. Tässä tutkimuksessa todettu metyylifenidaatin lisääntynyt riski tarkoittaa kolmea uutta vauvaa, joilla on synnynnäisiä sydänvikoja jokaisesta 1000 äidistä.

Vaikka tämä tutkimus oli erittäin suuri, mikä parantaa tutkimuksen laatua, se on silti yksi tutkimus, joka perustuu aikaisempien tietueiden taaksepäin vertailujen havainnoimiseksi. Tämäntyyppiset havainnointitutkimukset ovat aina rajallisia siinä, kuinka paljon ne voivat kertoa tutkijoille. Ne eivät esimerkiksi pysty osoittamaan syy-yhteyttä, ja niiden tuloksia tulisi harkita monien muiden vastaavien tutkimusten tulosten valossa. Harvat muut tutkimukset ovat kuitenkin keskittyneet raskauden stimuloiviin lääkkeisiin, joten riittävän näytön hankkiminen vie aikaa, jotta riskeistä tai riskien puutteesta olisi selkeämpi käsitys. Kuten aina, päättäessään lääkkeiden ottamisesta raskauden aikana äitien on otettava huomioon omat oireet ja tarpeet sekä lääkkeiden hyödyt yksilöllisessä tilanteessaan verrattuna mahdollisiin riskeihin kehittyvälle vauvalle.