Tsewang PaljorEdit
Vihreiden saappaiden uskotaan olevan intialainen kiipeilijä Tsewang Paljor, jolla oli yllään vihreitä Koflach-saappaita päivänä, jona hän ja kaksi muuta puolueessaan yrittivät. vuonna 1996, vaikka onkin mahdollista, että ruumis on sen sijaan voinut olla hänen tiiminsä jäsenen Dorje Morupin. Vuoden 1996 Everestin katastrofissa kuoli kahdeksan kiipeilijää, joihin kuului viisi kiipeilijää Adventure Consultants- ja Mountain Madness -retkikunnista kaakkoisreitillä ja kolme kuolemantapausta koillisreitillä. Nämä olivat kiipeilijöitä Intian-Tiibetin rajapoliisin (ITBP) retkikunnalta Intiasta. Retkikuntaa johti komentaja Mohinder Singh, ja se oli ensimmäinen intialainen nousu Everestille itäpuolelta.
10. toukokuuta 1996 Subedar Tsewang Samanla, Lance Naik Dorje Morup ja pääkonstaabeli Tsewang Paljor olivat kiinni. lumimyrsky, juuri huipulla. Vaikka kolme kuudesta jäsenestä jääneestä joukosta kääntyi takaisin, Samanla, Morup ja Paljor päättivät mennä huippukokoukseen. Noin klo 15.45 Nepalin aikaa kolme kiipeilijää ilmoitti retkikunnan johtajalle, että he olivat saapuneet huipulle. He jättivät rukousliput, khatat ja pitonit. Täällä johtaja Samanla päätti käyttää ylimääräistä aikaa uskonnollisiin seremonioihin ja käski kahta muuta siirtymään alas.
Sen jälkeen ei ollut radiokontakteja. Palaten alla oleville leireille, ryhmän jäsenet näkivät kaksi ajovalaisinta liikkuvan hieman toisen askeleen yläpuolella, 8 570 metrin korkeudessa (28 117 jalkaa). Kukaan kolmesta ei onnistunut palaamaan korkealle leirille 8300 metrin korkeudelle.
Myöhemmin syntyi kiistaa siitä, oliko joukko japanilaisia kiipeilijöitä Fukuokasta nähnyt ja mahdollisesti epäonnistunut auttamaan puuttuvaa intialaista kiipeilijät. Ryhmä oli lähtenyt leiriltään 8300 metrin korkeudesta klo 06.15 Pekingin aikaa ja saavutti huippukokouksen klo 15.07. Matkan varrella he tapasivat muita polulla. Tietämättä kadonneista intiaaneista, he uskoivat, että nämä muut, jotka kaikki käyttivät suojalaseja ja happinaamioita hupunsa alla, olivat Taiwanista tulevan kiipeilijän jäseniä. Klo 15.30 alkaneen laskeutumisensa aikana he ilmoittivat näkevänsä tunnistamattoman kohteen toisen vaiheen yläpuolella. Ensimmäisen vaiheen alapuolella he lähettivät radioilmoituksen ilmoittaakseen nähneensä yhden henkilön kiinteällä köydellä. Sen jälkeen yksi kiipeilijöistä, Shigekawa, vaihtoi tervehdyksiä lähellä seisovan tunnistamattoman miehen kanssa. Tuolloin heillä oli vain tarpeeksi happea palatakseen C6: een.
Klo 16.00 Fukuoka-puolue huomasi ryhmässään olevan intiaanin, että kolme miestä puuttui. He tarjoutuivat liittymään pelastukseen, mutta heidät hylättiin. Pakotettuina odottamaan päivä huonon sään takia, he lähettivät toisen osapuolen huippukokoukseen 13. toukokuuta. Ensimmäisen askeleen ympärillä he näkivät useita ruumiita, mutta jatkoivat huipulle.
Alun perin Fukuoka-tiimin toiminnassa oli joitain väärinkäsityksiä ja ankaria sanoja, jotka myöhemmin selvitettiin. Reutersin mukaan Intian retkikunta oli väittänyt, että japanilaiset olivat sitoutuneet auttamaan etsinnässä, mutta olivat sen sijaan edistyneet huippukokousyrityksessään. Japanin joukkue kielsi, että he olisivat luopuneet tai kieltäytyneet auttamasta kuolevia kiipeilijöitä matkalla ylöspäin, väitteen, jonka Intian ja Tiibetin rajapoliisi hyväksyi. Kapteeni Kohli, Intian vuorikiipeilyliiton virkamies, joka aiemmin oli tuominnut japanilaiset, peruutti myöhemmin väitteensä, jonka mukaan japanilaiset olivat ilmoittaneet tapaavansa intiaanit 10. toukokuuta.
Dorje MorupEdit
Vaikka yleisesti uskotaan, että vihreät saappaat ovat pääkonstaapeli Tsewang Paljorin ruumis, Himalajan lehdessä retkikunnan varajohtaja PM Das julkaisi vuonna 1997 julkaistun artikkelin, jonka otsikko on ”The Indian Ascent of Qomolungma by the North Ridge”. mahdollisuus, että se voisi sen sijaan olla Lance Naik Dorje Morupin. Das kirjoitti, että kaksi kiipeilijää oli havaittu laskeutuvan heidän polttimiensa valossa kello 19.30, vaikka he olivat pian kadonnut näkyvistä. Seuraavana päivänä retkikunnan toisen huippukokousryhmän johtaja lähetti perusleirin, jonka oli kohdannut Morupin liikkuvan hitaasti ensimmäisen ja toisen vaiheen välillä. Das kirjoitti, että Morup ”oli kieltäytynyt asettamasta käsineitä pakkasen puremien käsien päälle” ja ”oli vaikeuksissa avata turvakarabiiniaan ankkuripisteissä”. Dasin mukaan japanilainen joukkue auttoi häntä siirtämään seuraavalle köysiosuudelle.
Japanilainen ryhmä löysi Tsewang Samanlan ruumiin toisen vaiheen yläpuolelta myöhemmin. Paluumatkalla ryhmä havaitsi, että Morup edistyi edelleen hitaasti. Morupin uskotaan kuolleen myöhään iltapäivällä 11. toukokuuta. Das toteaa, että Paljorin ruumiita ei koskaan löydetty.
Toinen ITBP-ryhmä tapasi myös Samanlan ja Morupin ruumiin palattuaan huipulta. Das kirjoitti, että he tapasivat Morupin, joka makasi lohkare lähellä heidän laskeutumisviivojaan lähellä leiriä 6 ”ehjillä vaatteilla ja reppullaan.
