Kustannus-volyymivoittoanalyysi tarkastelee ensisijaisesti erilaisten aktiviteettien vaikutuksia yrityksen taloudellisiin tuloksiin

Missä tahansa yrityksessä tai todellakin elämässä yleensä jälkikäteen on kaunis asia. Jos vain voimme tutkia kristallipalloa ja saada selville, kuinka moni asiakas aikoo ostaa tuotteemme, pystyisimme tekemään täydellisiä liiketoimintapäätöksiä ja maksimoimaan voitot.

Otetaan esimerkiksi ravintola. Jos omistajat tietäisivät tarkalleen, kuinka monta asiakasta tulee joka ilta ja kuinka monta ja minkä tyyppisiä aterioita he tilaavat, he voisivat varmistaa, että henkilökunnan määrä on täsmälleen tarkka ja ettei keittiössä ole jätettä. Todellisuus on tietysti se, että henkilöstö- ja ruokaostojen kaltaiset päätökset on tehtävä arvioiden perusteella, ja nämä arviot perustuvat aikaisempaan kokemukseen.

Vaikka johdon kirjanpitotiedot eivät voi todella auttaa Paljon kristallipallon kanssa siitä voi olla hyötyä tarjoamalla vastauksia kysymyksiin eri toimintatapojen seurauksista. Yksi tärkeimmistä päätöksistä, jotka on tehtävä ennen liiketoiminnan aloittamista, on ” kuinka paljon meidän on myytävä voidaksemme saavuttaa kannattavuutta? ” Tasearvolla ’tarkoitamme yksinkertaisesti kaikkien kustannusten kattamista tuottamatta voittoa. .

Tämän tyyppinen analyysi tunnetaan nimellä ’kustannus-volyymi-voitto-analyysi’ (CVP-analyysi), ja tämän artikkelin tarkoituksena on kattaa joitain suoria laskelmia ja kaavioita, joita tarvitaan tämän osan Suorituskyvyn hallinnan opintosuunnitelma ottaen huomioon myös oletukset, jotka ovat tällaisen analyysin taustalla.

CVP-analyysin tavoite

CVP-analyysi tarkastelee ensisijaisesti erilaisten aktiviteettien vaikutuksia taloudellisiin tuloksiin. yrityksen. Myynnin määrän painopisteen syy on se, että lyhyellä aikavälillä myyntihinta sekä materiaalien ja työvoiman kustannukset tunnetaan yleensä tietyllä tarkkuudella. Myyntimäärät eivät kuitenkaan yleensä ole niin ennustettavissa, ja siksi kannattavuus riippuu lyhyellä aikavälillä usein siitä. Esimerkiksi yritys A voi tietää, että tuotteen X myyntihinta tiettynä vuonna tulee olemaan noin 50 dollaria ja sen muuttuvat kustannukset ovat noin 30 dollaria.

Se voi siis sanoa joillakin varmuus siitä, että osuus yksikköä kohti (myyntihinta vähennettynä muuttuvilla kustannuksilla) on 20 dollaria. Yrityksellä A voi olla myös 200 000 dollarin kiinteät kustannukset vuodessa, mikä taas on melko helppo ennustaa. Kun kuitenkin kysytään, antaako yritys voittoa sinä vuonna? Vastaus on ”Emme tiedä”. Emme tiedä, koska emme tiedä vuoden myyntimäärää. Voimme kuitenkin selvittää, kuinka monta myyntiä yrityksen on saavutettava voidakseen tuottaa voittoa, ja tästä CVP-analyysi alkaa.

Menetelmät kannattavuusrajan laskemiseksi
Kannattavuusraja on silloin, kun kokonaistulot ja kokonaiskustannukset ovat samat, toisin sanoen ei ole voittoa, mutta ei myöskään tappiota. On kolme tapaa selvittää tämä kannattavuuspiste:

(1) Yhtälömenetelmä
Hieman yksinkertaista matematiikkaa voi auttaa meitä vastaamaan lukuisiin erilaisiin kustannuksiin -Määrä-voitto -kysymykset.

Tiedämme, että kokonaistulot saadaan kertomalla yksikkömyyntihinta (USP) myytyyn määrään (Q). Lisäksi kokonaiskustannukset muodostuvat ensinnäkin kiinteistä kokonaiskustannuksista (FC) ja toiseksi muuttuvista kustannuksista (VC). Muuttuvat kokonaiskustannukset saadaan kertomalla yksikkömuuttuja (UVC) kokonaismäärällä (Q). Jos kokonaistulot ylittävät kokonaiskustannukset, syntyy voittoa (P). Laittamalla nämä tiedot yksinkertaiseksi yhtälöksi keksimme menetelmän vastata CVP-tyyppisiin kysymyksiin. Tämä tehdään jäljempänä jatkamalla yllä olevan yrityksen A esimerkkiä.

Kokonaisliikevaihto – muuttuvat kokonaiskustannukset – kiinteät kokonaiskustannukset = voitto
(USP x Q) – (UVC x Q) – FC = P
(50Q) – (30Q) – 200,000 = P

Huomaa: Kiinteitä kokonaiskustannuksia käytetään kiinteän yksikön sijaan kustannukset, koska kiinteät yksikkökustannukset vaihtelevat tuotannon tason mukaan.

Siksi ei olisi tarkoituksenmukaista käyttää kiinteitä yksikkökustannuksia, koska ne vaihtelevat tuotoksen mukaan. Sen sijaan myyntihinnan ja muuttuvien kustannusten oletetaan pysyvän vakaina kaikilla tuotannon tasoilla lyhyellä aikavälillä, ja siksi yksikkökustannukset ovat tarkoituksenmukaisia.

Jatkamme yhtälömme mukaisesti nyt aseta P nollaan saadaksesi selville, kuinka monta tuotetta meidän on myytävä, jotta emme voi tuottaa voittoa eli tasoittaa kannattavuutta:

(50Q) – (30Q) – 200,000 = 0
20Q – 200 000 = 0
20Q = 200 000
Q = 10000 yksikköä.

Yhtälö on antanut meille vastauksemme. Jos yritys A myy alle 10000 yksikköä, se tuottaa tappiota.Jos se myy tarkalleen 10000 yksikköä, se on kannattavuusrajainen ja jos se myy yli 10000 yksikköä, se tuottaa voittoa.

(2) Maksumarginaalin menetelmä
Tämä toinen lähestymistapa käyttää hieman algebraa yllä olevan yhtälömme uudelleenkirjoittamiseen keskittyen ’maksumarginaalin’ käyttöön. Rahoitusmarginaali on yhtä suuri kuin kokonaistulot vähennettynä muuttuvilla kustannuksilla. Vaihtoehtoisesti yksikköosuusmarginaali (UCM) on yksikkömyyntihinta (USP) vähennettynä yksikkökohtaisella muuttuvalla kustannuksella (UVC). Siksi yllä olevan matemaattisen menetelmän kaavaa manipuloidaan seuraavalla tavalla:

(USP x Q) – (UVC x Q) – FC = P
(USP – UVC) x Q = FC + P
UCM x Q = FC + P
Q = FC + P
UCM

Jos P = 0 (koska haluamme löytää kannattavuusrajan), otamme yksinkertaisesti kiinteät kustannuksemme ja jaamme ne yksikkömme avulla rahoitusosuusmarginaali. Yksikköosuusmarginaalia kutsutaan usein nimellä ”osuus yksikköä kohti”.

Tämän lähestymistavan soveltaminen uudelleen yritykseen A:

UCM = 20, FC = 200 000 ja P = 0.
Q = FC
UCM
Q = 200 000
20

Siksi Q = 10000 yksikköä

Avustusmarginaalimenetelmä käyttää hieman algebraa yllä olevan yhtälön uudelleenkirjoittamiseen keskittymällä ”maksumarginaalin” käyttöön.

(3) Graafinen menetelmä
Graafisella menetelmällä kokonaiskustannus- ja kokonaistulorivit piirretään kaavioon; $ näkyy y-akselilla ja yksiköt x-akselilla. Kokonaiskustannus- ja tulorivien leikkauspiste on kannattavuusraja. Voiton tai tappion määrä eri tuotantotasoilla edustaa kokonaiskustannus- ja kokonaistuottorivien välistä etäisyyttä. Kuvassa 1 on esitetty tyypillinen kannattavuuskaavio yritykselle A. Kiinteiden kustannusten ja kokonaiskustannusrivin välinen ero edustaa muuttuvia kustannuksia.

Vaihtoehtoisesti voidaan piirtää maksuosuuskaavio. Vaikka tämä ei kuulu nimenomaan suorituksenhallinnan opintosuunnitelmaan, on silti hyödyllistä nähdä se. Tämä on hyvin samanlainen kuin kannattavuuskaavio; Ainoa ero on, että kiinteiden kustannusten rivin sijasta näytetään muuttuvien kustannusten rivi.

Muuttuvien kustannusten rivin ja kokonaiskustannuslinjan välinen ero edustaa siis kiinteitä kustannuksia. Tämän etuna on, että siinä korostetaan rahoitusosuutta, koska sitä edustaa kokonaistulojen ja muuttuvien kustannusten rivien välinen ero. Tämä näkyy yrityksen A kohdalla kuvassa 2.

Lopuksi voitiin piirtää voitto-volyymikaavio, joka korostaa volyymimuutosten vaikutusta voittoon (kuva 3). Tämä on avain Suorituskyvyn hallinnan opintosuunnitelmaan, ja siitä keskustellaan tarkemmin myöhemmin tässä artikkelissa.

Tavoitevoiton saavuttamiseksi tarvittavan myyntimäärän selvittäminen

Sekä varmistus eroista edes kohta, on olemassa muita rutiinilaskelmia, jotka on yhtä tärkeää ymmärtää. Esimerkiksi yritys voi haluta tietää, kuinka monta tuotetta sen on myytävä tavoitevoiton saavuttamiseksi.

Esimerkki 1
Yritys A haluaa saavuttaa tavoitevoitto 300 000 dollaria. Tämän voiton saavuttamiseksi välttämätön myyntimäärä voidaan varmistaa käyttämällä mitä tahansa kolmesta edellä esitetystä menetelmästä. Jos käytetään yhtälömenetelmää, 300 000 dollarin voitto lisätään yhtälöön 0 dollarin voiton sijasta: