Harpagophytum procumbens asuu syvillä hiekkarannoilla ja esiintyy alueilla, joilla vuotuinen sademäärä on vähäistä (150–300 mm / vuosi). Se on monivuotinen, mukulakasvi, joka tuottaa vuosittain hiipiviä varret. Maanpäälliset varret tulevat esiin ensimmäisten sateiden jälkeen ja kuolevat takaisin kuivuuden tai pakkasen jälkeen. Varret kasvavat pysyvästä primaarisesta mukulasta ja useat toissijaiset mukulat (korjatut elimet) kasvavat primaarisesta mukulasta lihavien juurien päässä. Kasvi saa tieteelliset ja yleiset nimensä puisten kapseleiden koukkuista (katso kuva). Kypsät hedelmät avautuvat hitaasti, joten tiettynä vuonna vain 20-25% sen siemenistä voi muodostaa kosketuksen maaperään. Siemenillä on korkea lepotila. Heillä on alhainen hengitysnopeus ja ne voivat pysyä elinkelpoisina siemenpankissa yli 20 vuoden ajan.
Paholaisen kynnen kaupan kestävyyttä on kyseenalaistettu useita vuosia. Jokaisen maan hallitukset (levinneisyysalueet; Namibia, Botswana ja Etelä-Afrikka) ovat kehittäneet politiikkaa ja säännöksiä lajien suojelemiseksi, kestävän sadon määrittämiseksi ja sadonkorjuukoneiden jatkuvan toimeentulon varmistamiseksi. Eri aikoina lajeja on ehdotettu suojeltavaksi uhanalaisten lajien kansainvälisen kaupan yleissopimuksessa (CITES). Levinneisyysvaltiot ovat kuitenkin toteuttaneet toimenpiteitä kaupan hallitsemiseksi kestävästi, ja ehdotus lajien suojelemiseksi CITES-sopimuksella peruutettiin.
Erilaisissa tutkimuksissa on tutkittu korjattujen ja korjaamattomien populaatioiden biologisia ja ekologisia vaatimuksia. Useissa Botswanan varhaisissa lyhytaikaisissa tutkimuksissa tarkasteltiin lajin ekologisia vaatimuksia. Muut, jonkin verran tuoreemmat tutkimukset kartoittivat resursseja ja tutkivat kestäviä korjuumenetelmiä.
Korjatun lajin ekologisten vaatimusten on oltava tunnettuja lajin sadon hallitsemiseksi sen kestävyyden varmistamiseksi. Stewart ja Cole (2005) tutkivat monimuotoisia taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia tekijöitä, jotka liittyvät lajin korjuuseen. Stewart (2009) tutki populaatiorakennetta, tiheyttä, kasvua, kuolleisuutta sekä siementen ja hedelmien tuotantoa korjattujen ja korjaamattomien populaatioiden joukossa Etelä-Afrikan Kalaharin savannissa. Kasvitiheys ja populaatiorakenne poikkesivat merkittävästi ylikuormitetuilla ja ruoholla vallitsevilla alueilla, mikä viittaa siihen, että erot saattavat johtua niukkojen vesien ja ravinteiden kilpailusta. Toissijaisten mukuloiden kokeellinen poisto (sato) ei ollut merkittävä kuolleisuuden tekijä missään korjatussa kokoluokassa. Sadonkorjuu ei myöskään vaikuttanut kasvuun, vaikka keskikokoisten kasvien kasvit kasvoivat enemmän tutkimusjakson aikana sekä korjattujen että korjaamattomien populaatioiden kohdalla. Hedelmien tuotanto oli hyvin vaihtelevaa, ja kypsiä hedelmiä tuotettiin vain suotuisissa olosuhteissa. Tämän koesadon olosuhteissa laji näyttää olevan joustava sadonkorjuulle, sadon kohteena olevat kasvit elävät samoin kuin korjaamattomat kasvit. Elinympäristön tilastollisesti vaihtelevan luonteen ja itse kasvien plastisuuden vuoksi tietojen kerääminen todellisilta korjattuilta alueilta suurelta määrältä kasveja edellyttää kuitenkin lajien elämänhistorian ymmärtämistä paremmin.
