Perinteisessä rohdoslääkkeessä feverfew-lääkettä on käytetty kuumeen, päänsäryn, niveltulehduksen ja ruoansulatuskanavan ongelmien hoitoon. Parthenolidista on ollut jonkin verran tieteellistä kiinnostusta, jonka on osoitettu indusoivan apoptoosia joissakin syöpäsolulinjoissa in vitro ja mahdollisesti kohdentavan syövän kantasoluja. Parthenolidista tai feverfew-syöpää sairastavista ihmisistä ei ole julkaistu in vivo -tutkimuksia.

Parthenolidin roolia feverfew-lääkkeen migreeninvastaisten vaikutusten indusoinnissa on tutkittu enimmäkseen in vitro. Vaikutusmekanismiksi on ehdotettu serotoniinireseptorien antagonismia ja hermosoluista vapautuvan serotoniinin (5-HT) estämistä. Pathenolidilla näyttää myös olevan merkitys NO-kaskadin estämisessä ja tulehdusta edistävien sytokiinien (TNF-a ja IL-6) vapautumisessa, jotka saattavat olla osallisina migreenin patogeneesissä. Partenolidin on osoitettu toimivan TRPA1: n osittaisena agonistina aiheuttaen selektiivistä kanavan siedätystä ja CGRP: tä sisältävien aistien hermosolujen epäselektiivisen toimintahäiriön. Sensorisen neuropeptidin CGRP: n vapautumisen trigeminovaskulaarisessa järjestelmässä on myös pidetty osallisena migreenipäänsärkyjen syntymisessä.

Kaupallisesti saatavien feverfew-lisäaineiden parthenolidipitoisuus vaihtelee huomattavasti, yli 40-kertaisesti huolimatta ”standardoinnin” merkinnät. Tutkimuksessa todettiin, että näiden lisäravinteiden parthenolidipitoisuudella ei ollut juurikaan samankaltaisuutta tuotetarroissa ilmoitetun sisällön kanssa.

Elokuussa 2019 ScienceDaily ilmoitti, että Birminghamin yliopiston tutkijat ilmoittivat kehittäneensä menetelmän tuottaa parthenolidia suoraan kasveista ja tapa modifioida parthenolidia tuottamaan useita yhdisteitä, jotka molemmat tekniikat näyttävät lupaavilta mahdollistamaan kliinisen tutkimuksen kuumefew-potentiaalista lääketieteellisiin sovelluksiin.

Kuusi kontrolloitua kliinistä tutkimusta Kuumailmapallojen monoterapian tehon ja turvallisuuden arviointi migreenin ehkäisyssä on julkaistu. Yhteensä 513 potilasta osallistui näihin tutkimuksiin. Tutkimusnäytekoot vaihtelivat välillä 17 – 170. Kaikissa tutkimuksissa feverfew annettiin itse suun kautta yhdestä kolmeen päivään kapselimuodossa. Tutkimuksen kesto vaihteli kahdesta kahdeksaan kuukauteen. Suurin osa kliinisistä tutkimuksista suosi kuumeeroa lumelääkkeeseen nähden. Tiedot viittaavat myös siihen, että feverfew-hoitoon liittyy vain lieviä ja ohimeneviä haittavaikutuksia. Migreenin esiintymistiheyteen vaikutti positiivisesti feverfew-hoito. Migreenin vakavuuden vähenemistä raportoitiin myös sen jälkeen, kun kuumefew-annos otettiin käyttöön ja pahoinvointi ja oksentelu vähenivät merkittävästi.

Feverfew on rekisteröity Pohjoismaissa perinteisenä rohdoslääkkeenä tuotenimellä Glitinum. Ainoastaan jauhepalahdus on hyväksytty Euroopan lääkeviraston julkaisemassa Euroopan unionin kasviperäisessä monografiassa.

Pitkäaikainen feverfew-hoito ja sen äkillinen lopettaminen voivat aiheuttaa vieroitusoireyhtymän, johon liittyy rebound-päänsärkyä sekä lihas- ja nivelkipuja. Feverfew voi aiheuttaa allergisia reaktioita, mukaan lukien kosketusihottuma. Muita haittavaikutuksia ovat olleet ruoansulatuskanavan häiriöt, kuten pahoinvointi, oksentelu, vatsakipu, ripuli ja ilmavaivat. Kun yrtti pureskellaan tai otetaan suun kautta, se voi aiheuttaa suun haavaumia ja suun turvotusta ja tunnottomuutta. Raskaana olevien naisten ei pidä ottaa Feverfewia. Se voi olla vuorovaikutuksessa verenohennuslääkkeiden kanssa ja lisätä verenvuotoriskiä, ja se voi myös olla vuorovaikutuksessa erilaisten maksassa metaboloituvien lääkkeiden kanssa.