Mikä oli Deutschmark?
Deutschemark (tai ”D-merkki”) oli Saksan liittotasavallan virallinen valuutta vuoteen 2002 asti. Alun perin vuonna 1948 se oli laillinen maksuväline Länsi-Saksassa ja myöhemmin Saksan yhtenäisessä osavaltiossa. euron (EUR) lopulliseen käyttöönottoon vuonna 2002. Virallinen valuuttakoodi oli DEM valuuttamarkkinoilla.
Key Takeaways
- Saksan liittotasavalta, joka tunnetaan yleisesti nimellä Länsi-Saksa, otti deutschemarkin (DEM) virallisesti käyttöön vuonna 1948 kansallisena valuuttana.
- D-merkkiä käytettiin myöhemmin yhdistettäessä Saksa, kunnes se korvattiin vuonna 2002 yhteisellä eurovaluutalla.
- Saksan valuuttamarkkinan ollessa käytössä, se oli merkittävä valuutta, jolla käytiin kauppaa valuuttamarkkinoilla ja jota pidettiin vakaana, luotettavana valuuttana koko 20. vuosisadan ajan. luvulla.
Deutschmarkin ymmärtäminen
Deutschmark-kolikot ja setelit jätettiin liikkeelle vuosina 1999-2002, jolloin kun heidät otettiin pois ciristä ja lakannut olemasta laillinen maksuväline. Saksan keskuspankki, Deutsche Bundesbank, sallii edelleen markan muuntamisen euroiksi. Saksan markkaa pidettiin pitkään yhtenä vakaimmista valuutoista, erityisesti verrattuna muiden Euroopan maiden valuuttoihin.
Saksan markan käyttöönotto tuli toisen maailmansodan lopussa. vuonna 1948. Valuutta oli käyttökelpoinen vaihtoehtoinen valuutta Metallurgische Forschungsgesellschaft (MEFO) -laskuille ja Länsi-miehitysalueella käytetylle Reichsmarkille. MEFO-setelit olivat Saksan asevarustelun rahoittamiseksi vuonna 1934 annettu velkakirja. Piilotakseen laittoman uudelleenjärjestelyn Saksa myi MEFO-setelit kuvitteellisten yritysten rahoituksena. MEFO-setelit olivat itse, teknisesti velkakirjoja sellaisilta olemattomilta yrityksiltä.
Ensimmäisen maailmansodan lopussa Reichsmarkia ei tukettu, kun Saksan suurvaltakunta romahti Weimarin tasavalta koki rajun hyperinflaation. Samanaikaisesti Saksan talous ja teollisuuden selkäranka olivat romahtaneet. Välittömästi sodanjälkeisenä aikana suurin osa liiketoimista tapahtui vaihtokaupan kautta.
Saksan liittotasavalta, joka tunnetaan yleisesti nimellä Länsi-Saksa, otti D-merkin virallisesti käyttöön vuonna 1949. Kuten Tämän hyväksymisen seurauksena valuuttakurssilla 1 D-markka 10 R-merkkiin aiheutti lähes 90 prosentin sekä julkisen että yksityisen velan vapauttamisen. Tämä toiminta auttoi taloutta elpymään ja vältteli sodan edeltävää hyperinflaatiota sekä sodan ja sodan jälkeisiä mustia markkinoita, jotka kuristivat maata sodan aikana. Neuvostoliitto hallitsi alueen itäosaa ja piti D-merkin käyttöönottoa uhkana. Tämä uhka aiheutti kaikkien tie-, vesiväylä- ja rautatieyhteyksien sulkemisen liittoutuneiden alueiden välillä ja johti Berliinin saartoon.
D-Markin vakaus ja sen itäsaksalainen vastine
Deutschmark sai maineen luotettavana ja vakaana valuuttana 1900-luvun jälkipuoliskolla. Vakaus johtui useista tekijöistä, mukaan lukien Saksan keskuspankin Bundesbankin varovaisuus ja älykäs poliittinen puuttuminen valuuttaan.
Ranskan frangiin (F) ja Italian liiriin verrattuna Saksan valuutta säilytti arvonsa myös taloudellisen mullistuksen aikana. Itse asiassa budjettikohdan vakauteen johtaneet politiikat muodostavat perustan Euroopan keskuspankin nykyiselle europolitiikalle.
Samaan aikaan Saksan kommunistisessa demokraattisessa tasavallassa, jota yleisesti kutsutaan Itä-Saksaksi, Ostmark levisi. Kommunistihallitus valvoi ja sääti tätä valuuttaa huolellisesti. Sitä ei koskaan hyväksytty laajalti ja sivuutettu nopeasti.
Kahden saksan yhdistymisen myötä vuonna 1990 vahvemmasta Deutschmarkista tuli yhteinen valuutta. Yhdistetty maa aloitti euron (EUR) muuntamisen vuonna 1999 ja siitä tuli laillinen maksuväline vuonna 2002. Toisin kuin muut euroalueen maat, Saksa ei käyttänyt Saksan markkaa ja euroa samanaikaisesti.
