Anomian (Durkheim) käsite

Durkheim näkee anomian sosiaalisen hajoamisen tilana. Laaja-alaisen sosiaalisen muutoksen (tässä: teollistuminen, työnjaon rakenteellisen periaatteen käyttöönotto) seurauksena sosiaaliset erilaistumiset ovat lisääntymässä (esim. Köyhät – rikkaat, kaupunki-, maaseutu-, uskonnolliset – sekularisoidut jne.). Vanhojen rakenteen ja järjestyksen periaatteiden häviäminen heikentää sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Tämän seurauksena yleisiä sosiaalisia sääntöjä ei enää noudateta; kollektiivinen järjestys hajoaa ja syntyy anomiatila. Tämän seurauksena ovat lisääntyneet itsemurhien ja rikollisuuden määrät.

Inhaltsverzeichnis

Pääasianajaja

David Émile Durkheim

Teoria

Durkheimin anomiteoria kuvaa varhaisessa teollistumisessa kehittyvän sosiaalisen työnjaon ja itsemurhien määrän nousun vaikutuksia. Siksi sosiaalisen mullistuksen aikana ”kollektiivinen tietoisuus” heikkenee ja aiemmat normit, moraalinen vakaumus ja hallinto vähenevät. Vanhat sosiaaliset rakenteelliset periaatteet, jotka perustuvat yhteiskunnan jäsenten ja heidän elämäntapojensa yhdenmukaisuuteen, katoavat ja korvataan yhä useammin työnjaon periaate.Tässä työnjako on enemmän kuin taloudellinen periaate, mutta edustaa keskeistä sosiaalista arvopohjaa ja mahdollistaa solidaarisuuden yhteiskunnan jäsenten välillä.Kriisit yleensä, itsemurhat tai jopa rikokset ovat merkkejä sosiaalisista patologisista oloista Tämä vaarantaa uuden työnjaon rakenteellisen periaatteen. Anomiatila (epäsäännöllisyys) on uhkaava.

Durkheim huomauttaa, että rikollisuudella on kaikkialla luonne, eli ei ollut eikä ole yhteiskuntaa, jossa ei olisi Tässä suhteessa rikollisuutta ei alun perin pitäisi ymmärtää sosiaalisena patologiana – sosiaalisen elämän perustavanlaatuisena häiriönä. Päinvastoin, rikollisuudella nykyaikaisissa yhteiskunnissa, joille on ominaista työnjako, on normien selventämisen tehtävä. Ainoastaan itse poikkeamisen ja normin rikkomisen seuraamusten kautta normin pätevyys tulee näkyväksi kaikille yhteiskunnan jäsenille ja vahvistaa sen pätevyyden. Rikollisuus on siis toimivaa yhteiskunnassa, joka perustuu työnjakoon ja vahvistaa kollektiivista tietoisuutta.

Vain ylimääräinen rikollisuus on osoitus sosiaalisten sääntöjen noudattamatta jättämisestä ja heikentyvästä kollektiivisesta tajunnasta. Jos poikkeamasta yhteiskunnassa tulee sääntö ja hedonistinen-egoistinen toiminta sekä inhimilliset vaistot valloittavat, on olemassa anomian vaara.

Vaikutus rikospolitiikkaan

Ilmeisesti, mukaan Durkheimin teesien poliittisen tavoitteen on oltava estää anomiatila yhteiskunnassa. Tämä on ainakin mahdollista valtiolle välittämällä onnistuneesti arvoja ja moraalisia käsitteitä, jotka koskevat yhtäläisesti kaikkia yhteiskunnan jäseniä. Jos yhteiskunta tai valtio määrää selkeän ja yksiselitteisen standardoinnin, yksilö tunnistaa sen ja luopuu tietyistä haluista tai rajoittaa vakavasti monia hänen tarpeitaan.

Edellytys tälle on kuitenkin toisaalta, että jäsenet yhteiskunnan jäsenet hyväksyvät asetettujen normien sisällön eivätkä noudata niitä pelkästään pakotteiden pelosta (hyväksymistä voidaan kuitenkin odottaa vain, jos tavaroiden jakautuminen sosiaalisessa rakenteessa ei ole liian epätasaista). Toisaalta normeja muodostavan yhteiskunnan vakaus on edellytys: taloudellinen tai sosiaalinen romahdus sekä muut muutokset sosiaalisen muutoksen aikoina heikentävät kollektiivista tietoisuutta ja kyseenalaistavat aiemmin jaetut moraaliset periaatteet.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että Durkheimin mukaan sosiaalisten normien selkeä ja yksiselitteinen viestintä sekä taloudellisten ja sosiaalisten tekijöiden vakaus yhteiskunnissa voivat estää lisääntyneen rikollisuuden puhkeamisen.

Lisäksi Durkheimin mukaan tietty määrä poikkeamia on normaalia ja löytyy aina kaikissa yhteiskunnissa.

Kriittinen arviointi & Relevanssi

Durkeimin teoria on ymmärrettävä sosiaalisena selityksenä poikkeavalle käyttäytymiselle aikana, jolloin kriminologia oli vasta lapsenkengissään.

Sekä Durkheimin nimenomainen viittaus alkuun tulevaan teollistumiseen että oletus moraalisesta suuntautumisesta koko yhteiskuntaan r näyttävät nykyaikaisilta. Ilman suurta ponnistelua ja mielikuvitusta voidaan kuitenkin nimetä kaksi nykyaikaisen yhteiskunnan nykyaikaista rakenteellista periaatetta, kuten taloudellistaminen ja globalisaatio, jotka aiheuttavat sosioekonomisten resurssien epätasaista jakautumista ja voivat siten olla myös anomiatilan syy .

Lisäksi anomi on hyödyllinen vain Durkheimille selitykseksi liiallisesta rikollisuudesta ja itsemurhista, kun taas jokapäiväistä rikollisuutta ja sen syitä ei käsitellä lainkaan.

kirjallisuus

ensisijainen kirjallisuus

toissijainen kirjallisuus

video

Jaa tämä viesti
  • piipittää
  • jaa
  • jaa
  • sähköposti

Write a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *